Long Playing eli tuttavallisemmin LP, älppäri, vinyyli... Millä haluatkaan kutsua mustaa 12 tuumaista levyä.
Jokin nuissa levyissä kiehtoo edelleen ihmisiä. Mikä? Niitä ei voi kuunnella kätevästi tietokoneella vaan ne vaativat melkoiset välineet että niitä voi kuunnella hyvin. Toki voi hankkia pienen pirkka-soittiminen jossa on sisäiset kaiuttimet. Sellaisen omistavana en voi kyl todeta että kuuntelu kokemus olisi häikäisevä.
Levyjä pitää käydä kääntämässä kun toinen puolisko loppuu.
Äänenlaadusta joku voisi väitellä kans pitkään.
Mikä siis?
No itse ainaki pidän LP-levyjä helkatin tyylikkäinä! Varsinkin levykansi-taide on jotaki mahtavaa ja pääsee todella oikeuksiinsa niillä, toisin kuin CD-levyjen pienissä kansissa.
Ja ohan se oma fiiliksensä kuunnella LP:tä. Ja etuna on minusta myös se, että biisejä ei voi pahemmin hypellä yli. Kaikki pitää kuunnella läpi jollei sitten ole vakaa käsi ja saa neulaa osumaan pieneen biisien välissä olevaan tyhjään tilaan levyllä.
Se että kansitaide on ollut tärkeä osa levyjä LP-levyjen aikaan, on minusta myös osa sitä kokemusta vinyyleissä. Artistit ovat panostaneet myös kansiin paljon! En toki väitä etteikö näin tehtäisi nykyäänkin, mutta jotenkin tuntuu että ennen levynkansi oli melkein yhtä tärkeää kuin itse sisältö.
60-80-luvuilla toiminut Hipgnosis oli työryhmä joka suunnitteli aikanaan monille suurille artisteille tunnettuja levynkansia. Heidän taitoja ovat hyödyntäneet mm. Led Zeppelin, Pink Floyd, AC/DC, T.Rex, Free, Bad Company ja moni muu.
Yllä on 10cc bändin Deceptive Bends -albumin kansikuva joka on minusta yksi hienoimpia levynkansia mitä olen koskaan nähnyt vaikka levy itsessään on... noh... OK. Ei ole suurimpia suosikkejani, mutta voisin kyllä levyn ottaa jo pelkästään kansien vuoksi kokoelmaani.
Hienosti toteutettu levykansi toimii mainiosti vaikkapa sisustuselementtinä jos ei halua kuunnella itse levyä. Ja onpa jotku tehneet jopa ihan itse levyistäkin sisustusta.
LP-levyt menettivät suosiota 90-luvun alussa CD-formaatin vallattua markkinat, mutta nykyisin on iloksi voinut havaita nousua LP-levyjen suosiossa. Moni artisti on alkanut julkaisemaan uudet levynsä LP-formaatissa myös. Tämä on ilahduttaaa nykyisin kun musiikki on siirtymässä digitaaliseen jakoon aina vain enempi ja perinteiset fyysiset levyt on hiljaa menettämässä suosiota. Ja ohan se todella myönnettävä, että hyvä LP-kokoelma on tyylikäs.
Ja minusta oli jännä löytää oman sedän levykokoelma, jossa oli klassisia levyjä 70-luvulta. Voin sanoa että muutti näkemystä sedästäni joka oli aina ollut vähän jäykähkö persoona. Suosittelen siis koluamaan vaikka mummoloiden tai sukulaisten kaappeja (luvan kanssa aina parempi) jos vaikka löytäisikin mukavia yllätyksiä LP-levyjen muodossa.
Lopuksi voisin mainita oman kokoelmani. En omista montaa levyä, mutta hankinkin aika harvakseltaan niitä, koska Rovaniemellä on minusta aika hankala hankkia niitä. Kunnollista divaria ei ole paitsi Assan levydivari sekä Varastotien kirppis jossa on kunnon levyhylly LP-levyille.
Ja hankin oikeastaan vain levyjä jotka ovat minulle tärkeitä tai bändi on tärkeä.
Tällä hetkellä kokoelmassani on seuraavat levyt.
Aerosmith - Aerosmith, Get Your Wings, Rocks
AC/DC - Let There be Rock
Guns N' Roses - Appetite For Destruction, Use Your Illusion 1 & 2
Blue Öyster Cult - Secret Treaties, Tyranny And Mutation
Rush - Rush
Nirvana - Nevermind
Eagles - Hotel California
Cream - Disraeli Gears
CCR - Cosmos Factory
Black Sabbath - Paranoid, Master Of Reality, Vol. 4, Sabbath Bloody Sabbath
Pink Floyd - Dark Side of the Moon, The Wall
Bad Company Run With the Pack
Led Zeppelin - IV, In Through the Out Door
Queen - Queen
Kokoelmani :)
Näihin ääniin, näihin tunnelmiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti