Aika palata jälleen kirjoituspöydän ääreen ja antaa teille katsaus otsikon mukaisesti seuraavasta bändistä ja sen omassa top-20 listalla olevasta levystä. Tällä kertaa vuorossa:
Aerosmith ja Rocks
Aerosmith on mahtava! Sen olen todennut yllättäen melko vasta. Alkuun bändi tuntui minusta yliarvostetulta ja uskon monen olevan samaa mieltä asiasta. Tämä heidän yhden suuriman hitin takia.
Nyyhkybiisi I Don't Want To Miss A Thing on melkoinen veden jakaja ihmisten keskuudessa. Tuo Armageddon rytinäleffassa soinut biisi soi ilmestyessään joka helvetin mahdollisessa tilanteessa. Eipä siinä, myönnettävä on että ohan se kyl juuri sitä mitä nyyhkyballadilta haetaan.
MUTTA! Katsotaanpa hieman em. biisin ohitse bändin muuhun tuotantoon. Puhdasta, rautaista, munille potkivaa Hard Rockia! Balladit ilmestyivät bändin tuotantoon oikeastaan vasta 80-luvulla.
"Mutta rakas MusicAddict" joku teistä sanoo nyt, "entäpä Dream On?"
Ah... Kyllä. Dream On. Biisi ei oikeastaan ole balladi. Hidas se kyllä on mutta pohjimmiltaan hyvin rock! Ensimmäinen balladi mielestäni bändiltä on Angel, Permanent Vacation -levyltä. Ja nykyisin bändi tuntuu suoltavan balladeja ja hitaita biisejä liukuhihnalta, ainakin uusiman levyn persuteella. Mutta nyt balladit veks ja keskitytään muuhun!
Bändi perustettiin 1970, ja perinteisesti ennen tätä bändi oli käynyt läpi miehistön ja nimen vaihdoksia. Kuitenkin vuonna 1970-1971 bändin miehistöksi vakiintui
Steven Tyler - Laulu
Joe Perry - Kitara
Brad Whitford - Kitara
Joey Kramer - Rummut
Tom Hamilton - Basso
 | |
| Vasemmalta oikealle: Perry, Tyler, Whitford, Kramer & Hamilton |
Bändi julkaisi ensimmäisen albumin Aerosmith vuonna 1973. Se ei ilmestyessää herättänyt paljoa huomiota vaikka omasta mielestä levy on hyvä. Sillä on monta hyvää biisiä, mutta levy kärsii heikosta äänen laadusta. Mutta kannattaa siihen silti tutustua! Hyviä biisejä ovat mm. Make It, Walking The Dog sekä klassikot Dream On ja Mama Kin.
Seuraavaksi bändi levytti albumin Get Your Wings ja se oli jo huomattava parannus niin laadullisesti kuin materiaaliltaan. Same Old Song And Dance on täyttä rautaa sekä myös bändin cover Yardbirdsin klassikosta Train Kept A Rollin'. Muita suositeltavia biisejä ovat ainakin Lord Of The Thighs, Seasons of Wither sekä Pandora's Box.
Bändin maine alkoi nousta tässä vaiheessa ja seuraava levy oikeastaan pisti bändin jo kuuluisuuteen. Toys in The Attic. Tämä onkin yksi bändin selkeästi parhaista levyistä ja sisältää huomattavan paljon erillaista materiaalia. Tunnetuimpina biiseinä levyltä varmasti ovat Walk This Way ja varsinkin sen 80-luvulla Run DMC:n Tylerin ja Perryn kanssa tekemä uusi versio, sekä Sweet Emotion. Mielestäni levyn parasta antia on kuitenkin nimikkobiisi Toys in the Attic. Siinä kitetytyy mielestäni parhaiten se mitä Hard Rock on. Biisi vain yksinkertaisesti potkii perseelle niin perkeleesti!!!! Muita kuunneltavia ovat ainakin Adams Apple, No More No More sekä You See Me Crying (joka voitaisiin kait lukea jo balladiksi nyt kun miettii).
Toys in the Attic pisti bändin koville sen seuraajaa äänitettäessä. Seuraavan levyn täytyisi lyödä kunnolla läpi ja voi pojat tekikö se sen! Seuraajana ilmestyi Rocks.
Rocks... Miten voisin kertoa levystä kuullostamatta täysin hullulta? Se vain yksinkertaisesti on aivan täyttä rautaa alusta loppuun. Levyltä ei hitaita biisejä löydy ja vain toinen samantyyppinen albumi jonka tiedän on Guns N Rosesin Appetite For Destruction. Kummassakaan levyssä ei tunnu olevan yhtään sinne kuulumatonta biisiä.
Levyn aloittava Back in the Saddle näyttää heti mistä levyllä on kyse. Muita varmasti mukanansa vieviä biisejä ovat Rats In The Cellar, Combination, Nobody's Fault sekä Lick and a Promise. Levy voi ehkä vaatia pari kuuntelua mutta voin luvata ja vannoa että levy toimii varmasti!
Rocks on innoittanut monia artisteja, mm. Slash (GnR), James Hetfield (Metallica) sekä Kurt Cobain (Nirvana).
Valitettavasti bändin alamäki alkoi levyn jälkeen. Bändi oli tunnettu sen estottomasta päihteiden käytöstä ja Tyleria ja Perrya kutsuttiinkin lempinimellä Toxic Twins. Huumeet, naiset ja sisäiset jännitteet alkoivat näkyä ja seuraava albumi Draw the Line oli pettymys. Toki sillä on myös hyviä biisejä mm. nimikkobiisi ja Kings And Queens sekä Get It Up.
Tältä ajalta on kuitenkin olemassa mahtava konsertti-tallenne vuodelta 1978 Texxas Jamista. Suosittelen katsomaan sen nimittäin konsertti on aivan uskomattoman mahtavaa tykitystä vaikka bändi on tarinoiden mukaan täysin kuutamolla, varsinkin Tyler.
Aerosmith - Texxas Jam '78
Jännitteet räjähtivät Night in the Ruts -albumin äänityksissä ja Perry erosi yhtyeestä ja perusti oman Joe Perry Project -bändin. Richie Supa, Neil Thompson, and Jimmy Crespo äänittivät levyn kitararaidat loppuun Brad Whitfordin kanssa. Crespo myös korvasin Joe Perryn virallisesti.
Syöksykierre jatkui ja Brad Whitford lähti bändistä ennen seuraavaa levyä Rock In A Hard Place. Hänet korvasi Rick Dufay. Nämä kaksi levyä eivät olleet menestyksiä ja bändi oli karikolla mutta ei koskaan kuitenkaan lopettanut.
Kuitenkin 80-luvulla bändi alkoi kokeilla varovaisia yhteen palaamisia Perryn ja Whitfordin kanssa. Tämä lopulta toteutui ja vuonna -85 bändi julkaisi Done With Mirrors -albumin. Se päivitti bändin saundia sellaiseksi miksi se oikeastaan nykyään mielletään. Siinä on kuitenkin tunnistettavissa bändin juurevat blues saundit silti. Kannattee tutustua levyyn ainakin Let The Music Do The Talking, My Fist Your Face sekä Gypsy Boots ja Shame On You.
Bändi oli tehnyt comebackin, mutta eleli silti veitsen terällä. Juuri raitistuneena bändillä oli suuri vaara narahtaa taas. Bändi puski eteenpäin ja 1987 ilmestyi Permanen Vacation. Levy ei vielä iskenyt läpi bändiä uudestaan mutta alkoi herättämään huomiota. Kannattaa kuunnella Heart's Done Time, Magic Touch, Rag Doll ja Dude (Looks Like a Lady).
Seuraava albumi räjäytti potin. Pump on mielestäni toinen täydellinen levy bändiltä. Siinäkään ei pahemmin huonoja biisejä ole mutta ainakin itseäni hieman häiritsevät biisien välissä olevat äänipätkät.
Bändi jatkoi takomista ja seuraava albumi Get a Grip jatkoi menestystä ja bändi oli tässä vaiheessa saanut itsensä sinetöityä itsensä kunnolla rockin kaanoniin. Myös Nine Lives ja Just Push Play ovat kuuntelun arvoisia albumeja
Em. kolmelta albumilta kannattee testata biisit Eat The Rich, Livin' On The Edge, Walk On Down, Shut Up And Dance, Falling In Love (Is Hard On The Knees), Hole In My Soul, Full Circle, Pink, Jaded. Myös Big Ones -kokoelmalevyllä julkaistu Walk on Water on tykkibiisi joka kannattee ehdottomasti kuunnella!
Seuraava albumi, Honkin' On Bobo oli cover-levy ja pienoinen pettymys. Seuraavaa albumia saataisiinkin odottaa sitten yli 10 vuotta. Tähän aikaan mahtui jälleen päihdeongelmia, ristiriitoja, idols tuomarointia, soololevyjä ja hajoamis-huhuja, mutta niin vain bändi jatkoi ja 2012 Music From Another Dimension! ilmestyi. En ole kauheasti vielä perehtynyt albumiin, mutta kauhean suuri menestys se ei kuitenkaan ole ollut. Ainakin Legendary Child -biisi kuullostaa ihan hyvältä.
Aerosmith on mainio. Se jakaa kuuntelijoita ja totta on että bändi avautuu hitaasti tottumattomalle. Steven Tyler on yksi tunnetuimpia ja parhaimpia hard rock keulahahmoja ja laulajia ja Joe Perry tunnetuimpia kitarasankareita hard rockin saralta. Muu bändi onkin jäänyt hieman varjoon julkisuudessa mutta ovat aivan yhtä tärkeitä osia kuin Perry ja Tyler! Whitford mm. on myös helvetin kova kepittäjä! Bändi on myös toiminut monesti esimerkkinä "Sex, Drugs and Rock n Roll" -termistä. Bändi on jopa kuuluisa sen riitaisista suhteista ja onpa joku heistä todennutkin jotain tähän tyyliin: "Ei minun tarvitse olla ystäviä bändin muiden jäsenten kanssa, jotta bändi toimii." tjsp.
Kannattaa tutustua myös bändiin lukuisiin livelevyihin sillä monesti niillä pääsee bändi vasta todella oikeuksiin.
Ei muuta ku kuuntelemaan :) Näihin ääniin, näihin tunnelmiin.
