Bändistä ja Top-20 levystä osa 1.

Kuten sanoin Top-20 listassa että meinaan käydä levyt läpi yksitellen ajan myötä niin nyt ajattelin päiväni kuluksi kertoa ensimmäisestä vaikka aurinko paistaakin ulkona (verhot kiinni). Kerron samalla myös vähän bändistä.

Ensimmäisenä listallamme on...

                                                 Pink Floyd ja Dark Side of the Moon 


Pink Floyd on erikoinen bändi. Sen musiikki on käynyt läpi monia eri genrejä. 60-luvun psykedelia, 70-luvun progeilu sekä varhainen elektroninen musiikki että suoraviivaisempi rock ja 80- ja 90-luvun aikuismaisempi rockmusiikki.

Bändin miehistö oli lähes muuttumaton koko sen olemisen ajan. Bändi aloitti seuraavalla kokoonpanolla:
                                             Syd Barrett - Kitara, Laulu
                                             Roger Waters - Basso, Laulu
                                             Richard Wright - Koskettimet, Laulu
                                             Nick Mason - Rummut
                                             Bob Klose - Kitara (ei soittanut yhdelläkään levyllä)

Bändi levytti ensimmäisen levynsä The Piper at the Gates of Dawn  ilman Bob Klosea ja sitä pidetään yhtenä parhaista psykedeelisen-musiikin edustajina.

Kuitenkin levyn jälkeen kitaristi Syd Barrett sekoitti päänsä huumeilla (kuulema pari LSD-trippiä liikaa) ja ajautui tilaan jossa ei kyennyt enää toimimaan bändin kanssa vaikkakin seuraavalla levyllä A Saurceful of SecretsI -levyllä onkin yksi biisi jolla Barrett soittaa ja laulaa. Hänet korvattiin sitemmin yhdeksi kaikkien aikojen suurimmaksi kitaristiksi kehutulla David Gilmourilla.

Kokoonpanolla Waters, Gilmour, Mason, Wright, bändi toimi aina vuoteen 1981.

Vasemmalta oikealle: Mason, Gilmour, Waters, Wright

Roger Waters lähti bändistä tuolloin ja bändi jatkoi triona aina vuoteen 1995 jonka jälkeen bändi siirtyi telakalle. Bändi aktivoitui jälleen vuonna 2005 Live 8 -konserttia varten jossa se soitti parinkymmenen minuutin setin kokoonpanolla Waters, Gilmour, Mason, Wright.

Bändi ei kuitenkaan koskaan tehnyt kunnollista comebackia vaikka osa jäsenistä sitä toivoikin. Lopullisena niittinä comebackin toteutumiseen pidetään kosketinsoittaja Richard Wrightin poismenoa vuonna 2008. Varsinkin David Gilmour on todennut monessa haastattelussa ettei hänellä ole mielenkiintoa enää bändiä kohtaan ja hän keskittyykin menestyksekkääseen soolouraan.

Myös Roger Waters kiertää maailmaa soolona esittäen mammuttimaista The Wall -lavashowta.

Nick Mason viettää ilmeisesti hiljaiseloa musiikista, vaikka kävikin esiintymässä 2012 Olympialaisten loppuseremoniassa.

Syd Barrett kuoli 2006. Muu bändi ei nähnyt häntä enää vuoden 1975 jälkeen kun hän vieraisi Wish You Were Here -levyn äänityksissä.
                        
Monella on omat suosikkikautensa heidän musiikissa. Itselläni se on 70-luvun tuotanto johon kuuluvuat levyt Dark Side of the Moon, Wish You Were Here, Animals sekä mammuttinen The Wall.

Näistä legendaarisin on eittämättä Dark Side of the Moon joka on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä levyjä sekä viettänyt eniten viikkoja Bilboard-listalla (741 viikkoa!!!). Luin jostakin että tämän levyn takia olisi jopa listaussääntöjä muutettu jotta se saataisiin pois listalta. Kuitenkin se aina pomppaa takaisin erillaisten special-julkaisujen ansiosta.

DSOTM on rajojarikkova levy. Sen äänimaisema on hyvin monipuolinen. Audiofiilit pitävät albumia sellaisena jolla testataan äänentoistojärjetelmien toimivuus kotona. Levy sisältää rockia ja elektroniista musiikkia jotka on nivottu kauniisti yhteen.

Levy on myös tottumattomalle vaikea levy. Moni voi pitää levyä outona kokoelmana päättömiä ääniä ja meteliä, kuten minä itse. En aluksi pitänyt albumista yhtään. Olin kuullut vain Money-biisin joskus radiosta. Onhan se kyllä helpoin biisi levyltä. En muistaakseni koskaan päässy biisilistalla siihen asti. Taisi jo ekan biisin aikana vaihtua levy.

Annoin kuitenkin ajan päästä levylle uuden mahdollisuuden ja voi pojat miten se upposikaan. Levy soi kieltämättä monta päivää putkeen soittimessa ilman vaihtoja. Omaksi suosiksi muodostui Time- biisi. Se on edelleen yksi kauneimmista biiseistä joita olen koskaan kuullut.

David Gilmourin laulu vie mukaansa sekä hänen repimä kitarasoolo on omasta mielestäni yksi parhaista ikinä soitettuja. Aina kun joku haluaa kuunnella Pink Floydia ja kysyy hyvää biisiä, pistän lähes poikkeuksetta Timen soimeen.

Moni ensi kuuntelija tosin voi hämmästellä ja vieroksua biisin alussa olevaa minuutin mittaista kellojen konserttoa ja hidasta alkua, mutta uskokaa minua, odottaminen kannattaa. Kun biisi potkastaan käyntiin, on kuulijalle luvassa yksi hienoimpia sävellettyjä biisejä rock-musiikin historiassa.

Kannattaa katsastaa dokumentit Classic Albums: Dark Side of the Moon  ja Pink Floyd: The Story of Wish You Were Here. 

Näihin ääniin, näihin tunnelmiin.